Kyseinen kirja on Juha Itkosen kirjoittama novelli kokoelma. Kirja pitää sisällään kaksitoista lyhyttä novellia. Novellit olivat hyvin samanlaisia verrattuna toisiinsa. Jokaisessa tarinassa keskeisessä roolissa oli henkilö, jonka elämää varjosti jokin ongelma, kuten sitoutumiskammo tai kirpaiseva lapsuudenmuisto. Tarinoissa oli joko minä tai kaikki tietävä kertoja. Eri tarinoiden päähenkilöt keskittyivät itsensä sekä elämänsä tarkoituksen pohdiskeluun. Kirjan kieli oli selkeää ja helppolukuista ja kaikkia asioita kuvailtiin tarkasti niin, että lukija sai selvän kuvan mistä on kyse. Tarinat olivat hyviä, mutta tuntui siltä, että ne olisivat jääneet kesken. Loppu jäi katsojalle itselleen mietittäväksi, mikä taas ei ole jokaisen lukijan mieleen, kuten minun.
Kirja sopii parhaiten sellaisille lukijoille, jotka pitävät hidastempoisista ja elämää käsittelevistä tarinoista. Jos sinua ei siis kiinnosta hurjien jännityskirjojen kaltaiset nopeatempoiset tarinat, joilla on selvä loppu, niin tämä kyseinen kirja on oiva valinta kaltaisellesi rauhallisemmalle ihmiselle.
Teet kiinnostavia havaintoja novellikokoelmasta. Muista jatkossa, että kun kirjallisuudesta kirjoitetaan, käytetään preensiä ("novellit kertovat...", "päähenkilö yrittää...") Näin on tapana tehdä siitäkin huolimatta, että lukukokemus on tavallaan menneisyyttä ja siinä mielessä imperfekti eli mennyt aikamuoto olisi perusteltu.
VastaaPoista