Ystävykset Aidan Toisilta Puolilta

 

John Boynen kirjoittama, vuonna 2006 julkaistu "Poika Raidallisessa Pyjamassa" -niminen kirja on kaikin tavoin tunteisiin vetoava ja vaikuttava romaani. Kirja antaa todellisen kuvan Hitlerin vallankumouksen aikana perustetusta Auswitchin keskitysleiristä. Tarina kertoo kuusivuotiaan Bruno nimisen pojan ystävyydestä Shmuel nimisen pojan kanssa, jota rajoittaa pahamaineinen aita. Eräänä päivänä Hilleri niminen setä antaa Brunon isälle uuden työtehtävän. Sen seurauksena koko perhe joutuu hyvästelemään Berliini kotinsa ja muuttamaan maaseudulle, josta alkaa sydäntä särkevä ystävyystarina kahdesta kuusivuotiaasta pojasta aidan toisilta puolilta.
      Tiesin alunperin keskitysleireistä sen verran mitä historian tunneilla olen koulussa oppinut. Eli sen, että keskitysleirit olivat raakoja ihmistappoleirejä, joissa tapettiin lähinnä juutalaisia Hitlerin määräyksestä. Jo ennen kirjan lukemista olen pitänyt keskitysleirejä yhtenä maailman historian kamalimmista asioista, joten teos ei muuttanut mielipiteitäni tai tunteitani, vaan päinvastoin, vahvisti niitä.
    Teos kuvasi hyvin koskettavalla tavalla Bruno nimisen kuusivuotiaan pojan kamppailua tietämättömyydessä. Hänelle ei koskaan suoraan kerrottu, minkä takia he joutuivat muuttamaan maaseudulle. Hänelle ei koskaan suoraan myöskään kerrottu, miksi ihmiset oltiin erotettu aidalla, jonka toisella puolella hänen uusi rakas ystävänsä Shmuel eli ja miksi hänen uusi ystävänsä ei saanut tulla aidan toiselta puolelta koskaan pois. Se, että niin nuori poika joutui elämään niin hirveässä elinympäristössä kuten Shmuel ja näkemään sellaisia asioita joita kuusivuotiaan ei pitäisi edes tietävän olevan olemassa, oli hyvin tunteisiin vetoavaa lukijana. Myötätuntoa herätti myös se, että Bruno, joka oli täysin tietämätön isänsä tekemistä hirveyksistä, teki kaikkensa nähdäkseen asioissa valoisat puolet. Hänen loistavan mielikuvituksensa ansiosta hän sai ankean leirin näyttävän vain ahkerien ihmisten työleiriltä ja oli varma, että raidalliset asut olivat vain aidan toisella puolella työskentelevien ihmisten työpukuja. Tarinan loppussa Bruno kaivautuu kielloista huolimatta aidan toiselle puolelle, jossa pojat joutuvat vahingossa ihmisvirran mukana kaasukammioon ja menehtyvät, oli tarinan koskettavin kohtaus.
    Suuttumusta teoksessa herätti sotilaiden hirveys ihmisiä kohtaan sekä raa'allisuus. Brunon isän työkaveri, luutnantti Kotler, on yksi hyvä esimerkki henkilöstä, joka kohteli ihmisiä kuin roskaa ja kuvitteli itsensä muiden yläpuolelle.
    Teos on selvästi keskitysleiriä vastaan, koska asiat kuvataan viattomat Bruno pojan näkökulmasta niin, että lukija saa helposti kuvan siitä, kuinka kauhea paikka oli kyseessä. Teoksessa kerrottiin myös, kuinka ihmisiä ammuttiin leirissä tuosta vaan. Ensin heidät aseteltiin riviin ja muutamien laukausten jälkeen rivi oli hävinnyt. Jos teos olisi ollut keskitysleiri toiminnan puolella, asioita ei olisi kuvattu niin tarkkaan ja huonossa valossa, kuten tässä teoksessa.
    Vaikuttaakseen lukijan, teos käyttää päähenkilöinään kahta kuusivuotiasta, mikä tekee teoksesta koskettavamman. Jos päähenkilöinä olisi ollut kaksi aikuista, niin se ei olisi ollut samalla tasolla sydäntäsärkevä.
    Teos siis liittyi todelliseen tapahtumaan, josta on jo vuosia. Vaikka vuodet kuluvat, keskitysleirejen kauheus ei kulu. Kaikki ihmiset tulevat muistamaan nuo kauheat ihmisentappoleirit. Sana kiertää ihmisten keskuudessa. Näin ollen keskitysleirit tulevat aina jollain tapaa liittymään nykymaailmaan, joko historian oppituntejen materiaalina tai varoittavana tarinana tuleville sukupolville.